316 kilometriä, 13 tuntia 20 minuuttia avomerellä kamppailua leijan ja tuulen voimin. Yhdessä me tehtiin se – maailmanennätysmatka Itämeren halki.

Saatiin idea viime syksynä. Aluksi se tuntui hullulta, mutta kyllä yhteinen halu haastaa itseään ja todistaa tuulen voima veivät voiton. Kun mukaan lähti Laguunin pitkäaikainen kumppani Fortum oli selvää, että nyt laitetaan kaikki peliin.

Suoritusta, sen ajankohtaa ja onnistumista määritteli tuuli. Oltiin lähtövalmiudessa reissuun jo toukokuussa, mutta tarpeeksi kovaksi ja oikean suuntaiseksi tuuli yltyi elokuun lopulla. Oleellista oli, että tuulen suunta pysyisi samana koko suorituksen ajan. Tällaista säätä ei usein ole tarjolla.

Lihaskestävyyttä, psyykkausta ja tekniikkatreenejä

Kolmentoista tunnin merimatka kovassa aallokossa haastoi meidät niin fyysisesti kuin henkisestikin. Fyysiseen rasitukseen valmistauduttiin lihaskestävyyttä lisäämällä ja tekniikkatreeneillä.

Juuso esimerkiksi juoksi paljon, koska asfaltilla juokseminen rasittaa niveliä vastaavalla tavalla kuin aallot leijalautaillessa. Toki aallokko haastaa niveliä vielä kovemmin.

Tekniikkatreenit startattiin keväällä heti jäiden sulamisen jälkeen. Treenit tehtiin aina kovassa tuulessa. Samalla kokeiltiin ja laskettiin kulmia, joissa Itämerellä ennätyksen aikana edettäisiin. Harjoiteltiin liikkumista siten, että leija on asetettuna tuuli-ikkunan eli kovimman tuulialueen keskelle: näin merellä edettäisiin vauhdilla, parhaimmillaan 38 km tunnissa.

Treenaamisessa psyykkauksella oli valtava rooli. Mielikuvaharjoiteltiin matkaa, mahdollisia vastoinkäymisiä ja sitä, miten reagoidaan muuttuvaan tuuleen. Tämä perustui tiimihenkeen. Sovittiin, että koko matka liikutaan yhdessä ja jos jollekin käy jotain, niin muut pysyy lähellä. Me ollaan tiimi ja muita ei jätetä.

Lyötiin virallinen ajankohta suoritukselle lukkoon kolme päivää ennen h-hetkeä, kun tuuliennusteet näyttivät lupaavilta. Silloin alettiin tankkaamaan nestettä ja syömään hiilareita.

Matkan kulku

Matka halki Itämeren starttasi Sandhamnista aamulla klo 07.08. Tuuli ei alussa puhaltanutkaan tarpeeksi kovalla nopeudella ja ekana lähtenyt Pekka esimerkiksi tiputti leijan heti veteen. Saaret ympärillä blokkasi tuulta niin tehokkaasti, että leijan nostamisessa meni oma tovi.

Jouduttiin säätämään siinä tunnin verran. Silloin aateltiin, että tuleekohan tästä mitään.

Päästiin kuitenkin lopulta liikkeelle ja tuulikin nousi. Alkupuolisko matkasta oli nautiskelua ja vetäminen tuntui hyvältä. Usko onnistumiseen oli kova. Kuuden tunnin jälkeen väsy alkoi painaa ja kropan voimat alkoivat ehtyä. Kahdeksan tunnin leijalautailun jälkeen tuntui, että lihaksista on hävinnyt kaikki energia ja niveliin alkoi sattua. Kun lihaksissa ei ollut enää energiaa, nivelet ottivat vastaan kovan aallokon iskut. Siitä eteenpäin mentiin puhtaasti tahdonvoimalla.

Missään vaiheessa ei käynyt mielessä jättää hommaa kesken. Eteenpäin auttoi jaksamaan maamerkit ja huoltoveneen tyyppien apu. Mikki antoi meille pari tortillaa matkan aikana ja niistä saatiin  tosi paljon energiaa. Välillä huoltoveneen tyypit huuteli tsemppejä ja se auttoi, kun edettiin yhdessä.

Bengtskärin majakan kohdalla helpotus oli jo kova. Tajuttiin, että päästiin Suomeen. Kun Hanko alkoi näkymään, fiilis oli ihan mahtava ja siitä sai lisää energiaa. Silloin tajusi, että me oikeesti onnistuttiin tässä. Me tehtiin maailmanennätys yhdessä. Se tuntui paljon paremmalta kuin jos sen olisi tehnyt yksin. Ei sitä pysty sanoin kuvailemaan.

Meidän tiimi

Ei oltais ikinä onnistuttu tässä ilman tätä meidän ryhmää. Me oltiin kaikki tosi motivoituneita – niin me suorittajat kuin ihmiset meidän ympärilläkin. Huoltoveneen tyypit hoiti hommat just niin kuin piti ja meillä kaikilla oli vaan yks päämäärä.

Me haluttiin näyttää tällä tempauksella, miten pitkälle tuulen voimalla ja yhteisellä tekemisellä voi päästä. Aika pitkälle se toi. Kiitos vielä meidän tiimi, Fortum ja ihan kaikki te meitä tsempanneet! Tässä sen taas näki, että kun tehdään yhdessä, niin pystytään melkein mihin vaan. Pidetään se mielessä.

Cheers,

Juuso, Pekka & Otso